Loading...

Suomen Koripalloliitto

Suomen Koripalloliitto vastaa muun muassa koripallon organisoidusta kilpatoiminnasta maassamme. Samalla se edustaa jäseniään eli suomalaisia koripalloseuroja kansainvälisessä koripalloliitossa FIBA:ssa (Fédération Internationale de Basketball). Koripalloliiton kontolla on myös lajin kansainvälinen maajoukkuetoiminta. Lajin kattojärjestö perustettiin helmikuussa vuonna 1939 hieman ennen sotia, ja sen ensimmäisenä puheenjohtajana toimi Niilo Tammisalo, joka on jäänyt historiaan ehkäpä paremmin muistiin aktiivisena jalkapallon harrastajana.

Vuodesta 2013 lähtien Koripalloliiton puheenjohtajana on toiminut kajaanilaissyntyinen Antti Zitting. Hänellä on myös varsin mittava pelaajatausta lajin parista – hän pelasi yhteensä 119 maaottelua vuosien 1975 ja 1984 välillä muun muassa vuoden 1977 EM-kilpailuissa Belgiassa. Suomen Koripalloliitto pitää nykyään päämajaansa Helsingissä Käpylän kaupunginosassa Amer Sportsin talona tunnetussa rakennuksessa.

Koripalloliiton organisaatio

Suomen Koripalloliitto on organisoinut toimintansa kuudelle eri maantieteelliselle alueelle, jotka esitellään seuraavaksi. Lisäksi alueiden tärkeimmät kaupungit on merkattu alueen perään.

  • Eteläinen alue (muun muassa Helsinki ym. pk-seutu, Lohja, Hanko, Porvoo, Loviisa)
  • Itäinen alue (Kuopio, Joensuu, Varkaus, Mikkeli, Savonlinna)
  • Kaakkoinen alue (Kotka, Kouvola, Lahti, Lappeenranta, Hamina)
  • Keskinen alue (Jyväskylä, Vaasa, Kokkola, Seinäjoki, Kauhajoki)
  • Läntinen alue (Turku, Tampere, Rauma, Pori, Salo, Hämeenlinna, Ahvenanmaa)
  • Pohjoinen alue (Rovaniemi, Kemi, Tornio, Kuusamo, Kemijärvi)

Nämä alueet tunnetaan liiton toimintasäännöissä myös virallisemmalla nimellä ”aluekokous”, ja jokaisella aluekokouksella on oma aluehallituksensa. Niiden lisäksi liiton organisaatioon kuuluvat liittokokous-, -hallitus ja -valtuusto.

Koripalloliiton lyhyt historia

Koripalloa on Suomessa pelattu jo 1900-luvun alussa sen ensimmäisellä vuosikymmenellä. Alkuun pelitoiminta oli tosin hyvin hajanaista ja epäorganisoitua, eivätkä säännötkään aina vastanneet kovin hyvin maailmalla tunnettua peliä. Helsinki ja Kotka mainitaan ensimmäisinä paikkakuntina lajin leviämisen suhteen.

Suomen Työväen Urheiluliiton parissa lajiiin suhtauduttiin varsin suopeasti, sillä olihan itänaapurissa Neuvostoliitossa laji jo varsin suosittua 1920-luvun alussa, jolloin TUL teki tutustumismatkoja maahan. Olosuhteet, kuten hallien pelivarusteiden – jopa itse pallojen – puute, olivat kuitenkin koripallon nopean etenemisen esteenä Suomessa. NMKY-järjestöllä oli niin ikään paljon kansainvälisesti suuntautunutta urheilutoimintaa, minkä myötä järjestössä tutustuttiin myös koripalloon. NMKY:n kautta niin sanottu aito amerikkalainenkin koripallo sai Suomessa paljon uusia harrastajia.

Vuoden 1936 Berliinin olympialaisia seurattiin Suomessa tarkasti. Radiolähetykset olivat entistä kattavampia, kisat olivat melko lähellä ja olihan Helsinki valittu kisaisännäksi seuraaviin vuoden 1940 olympialaisiin. Näillä vuoden 1936 kisoilla oli myös iso merkitys koripallon näkyvyyden ja tunnetuksi tulemisen kannalta – olihan laji nyt olympialaisten ohjelmassa ensimmäistä kertaa mukana virallisena lajina. Olympialaiset inspiroivat myös ensimmäisten virallisten koripallokenttien rakentamiseen Suomessa.

Kuten jo alussa mainittiin, lajiliitto Suomen Koripalloliitto perustettiin helmikuussa 1939. Hieman aiemmin – puhutaan joistakin kuukausista – oli kuitenkin Suomen Pesäpalloliitto ottanut koripallon lajitoimintansa piiriin. Jonkin aikaa maassamme pelattiinkin koripalloa näiden kahden liiton alaisuudessa, ja niiden välille kehittyikin kunnon skisma.

Riitaa ei saatu ratkottua ennen vuoden 1939 EM-kisoja. Liettuassa järjestettyihin kisoihin lähti lopulta Pesäpalloliiton lähettämä Suomen maajoukkue. Maajoukkue teki kahdeksan maan kisoissa täydellisen mahalaskun jääden viimeiseksi häviämällä kaikki ottelunsa: muun muassa Virolta tuli takkiin 91-1, isäntämaa Liettualta, joka kisat lopulta voitti, 112-9. Unkaria vastaan Suomi hävisi ”vain” 45-16. Kisojen jälkeen Pesäpalloliitto jätti suosiolla uuden lajin Koripalloliiton kontolle.

Sota-aika asetti taloudelliset haasteensa lajille, mutta hieman paradoksaalisesti laji levisi sodan aikana todella vauhdikkaasti – palveluksessa olleet miehet kohtasivat lajin harrastajia eri puolilta Suomea tulleiden urheilijoiden kohdatessa. Turusta ja Tampereesta tuli sodan aikana merkittäviä koripallopaikkakuntia. Lisäksi sotavuosina Suomessa pelasi virolaisia koripalloilijoita, jotka toivat tuulahduksen hieman kypsemmästä lajikulttuurista.

Välinepula jatkui akuuttina vielä pitkään 1950-luvullekin. Koripallo jäi usein pesäpallon, jalkapallon, jääpallon ja tietysti useiden yksilölajien varjoon. Sotien jälkeen maa oli köyhä, ja prioriteetteja jouduttiin miettimään tarkkaan. Vuoden 1946 EM-kisoihin Geneveen maajoukkue oltiin jo lähettämässä, mutta varojen puutteen takia kisailmoittautuminen jouduttiin loppumetreillä perumaan.

Mormonit ja suomalainen koripallo

40-luvun lopulla yllättävä amerikkalainen taho kiersi Suomessa tekemässä koripallon eteen markkinointityötä: mormonikirkko. Mormonien lähetyssaarnaajista koostunut joukkue kiersi Suomea vuonna 1949, ja varsin tasokas nippu hävisikin vain kaksi seitsemästä ottelustaan – häviöt tulivat Tampereen ja Jyväskylän joukkueille.

Joukkueessa pelanneesta Robert Petersenistä tuli sittemmin todella merkittävä hahmo suomalaiselle koripallolle. Hän oli mukana Suomen maajoukkueen valmennusryhmässä jo Helsingin vuoden 1952 olympialaisissa, mutta palasi kisojen jälkeen kotimaahansa. Petersen kuitenkin palasi Suomeen vuonna 1959 – tällä kertaa loppuelämäkseen. Hänestä tuli paluunsa jälkeen maajoukkueen kakkosvalmentaja ja vuonna 1969 päävalmentaja. Välivuotta 1972 lukuun ottamatta ”Petterinä” tunnetuksi tullut mies toimi maajoukkueen päävalmentajana aina vuoteen 1982 saakka. Kymmenen vuotta kuolemansa jälkeen, vuonna 2013, Petersen nimettiin Suomen koripallon Hall of Fameen sen 15. jäsenenä.

Koripalloliitto ja sarjatoiminta

SM-sarjaa Suomen Koripalloliitto alkoi järjestää jo keväällä 1939 heti toimintansa alussa. Ensimmäisen mestaruuden vei nimiinsä Ylioppilaskoripalloilijat. Voitto oli tosin luovutuksen ansiota, sillä toinen finaaliin asti selvinnyt seura, Eiran Kisa-Veikot, pelasi samoilla miehillä myös jalkapalloa ja jalkapallosarjojen alettua ei tohtinut enää rasittaa pelaajiaan tulokaslajilla. Anekdootti onkin hyvin kuvaava koripallon alkuajoista Suomessa. SM-sarjan historia on sittemmin jatkunut meidän päiviimme saakka. Korisliigan nimellä pelattavan pääsarjan järjestelyvastuu on edelleen Koripalloliiton kontolla.

Ensimmäinen vuoden 1939 SM-sarja pelattiin osittain cup-muotoisena. Kaikki joukkueet eivät siis kohdanneet toisiaan. Vuonna 1940 näin kuitenkin tapahtui, minkä vuoksi moni lajin historian harrastaja pitääkin vuoden 1940 mestaruussarjaa ensimmäisenä oikeana mestaruussarjana Suomessa. Veikkaus (silloinen Tippaustoimisto) ottikin tänä vuonna sarjan otteluita valikoimiinsa, mikä myös nosti lajin tunnettavuutta huomattavasti. Tällä kertaa vuoden 1939 finaalin luovuttanut Eiran Kisa-Veikot vei mestaruuden. Laji oli kuitenkin vielä varsin yksipuolinen maantieteellisesti, sillä kaikki sarjan kahdeksan joukkuetta tulivat pääkaupunki Helsingistä. Sama juttu seuraavana vuonna, jolloin mestaruuden voitti Kadettikoulu.

Sarjaa ei pelattu sotavuosina 1942 tai 1943. Syksyllä 1944 palattiin kuitenkin taas kilpailutoiminnan pariin ja pelattiin myös ensimmäistä kertaa naisten mestaruudesta. Ensimmäinen mestarijoukkue naisten puolella oli Helsingin Tarmo. Työväen Urheiluliitto ja Suomen Voimistelu- ja Urheiluliitto olivat tuon ajan urheilussa vastatusten, mutta lopulta Koripalloliitto kykeni omassa laji- ja kilpailutoiminnassaan yhdistämään nämä kaksi vihollista.

Suomen koripallon seurahistoriassa miesten puolella kaikkein menestynein seura kautta aikojen on maan ensimmäinen koripallon erikoisseura, helsinkiläinen Pantterit. Vaikka seura onkin nykyisin lähinnä junioritoimintaan keskittynyt, 14 mestaruutta pitävät sen vielä hyvän tovin maratontaulukon ykköspaikalla. Seuraavalla paikalla on nimittäin 9 mestaruudella Torpan Pojat, joka sekään ei hetkeen varmasti ole saldoaan kasvattamassa. Nykyisistä Korisliigaa pelaavista seuroista eniten mestaruuksia on plakkarissa Kotkan Työväen Palloilijoilla (KTP-Basket), 6 mestaruutta. Korisliiga sarjataulukko näyttää nykyisin varsin erilaiselta kuin lajin alkuaikoina, mutta mukana on yhä useita perinteisiä seuroja – KTP:n lisäksi esimerkiksi Tampereen Pyrintö ja Joensuun Kataja.

Miesten sarjatasoissa Korisliigan alapuolelta löytyy neljä divisioonaa. Toiseksi korkein sarjataso, I-divisioona, on jaettu vielä kahtia A- ja B-divisiooniin. A-divisioonan playoffien voittaja pääsee kauden pääteeksi nousemaan ensi kauden Korisliigaan. I-divisioona on vielä valtakunnallinen sarja, mutta sen alla tulee neljään alueelliseen lohkoon jaettu II-divisioona. Aiemmin on pelattu myös Suomen Cupia. Naisten puolella korkein sarjataso on Naisten Korisliiga, jota pelataan 10 joukkueen sarjana. Sen alla ovat vielä I- ja II-divisioona.

Editor's choice