Loading...

Koripallo säännöt

Koripallo on palloilulaji, jossa henkilökohtainen kosketus, kuten taklaaminen, törmääminen ja kaikenlainen kovakouraisuus on kielletty. Tämä juontaa juurensa pelin alkuvaiheisiin, kun koripallo kehiteltiin väkivallattomaksi sisälajiksi talven ajaksi koulun oppilaille 1800-luvun lopulla USA:ssa.

Kontaktia ei kuitenkaan voi koripallokentällä välttää, ja koripalloa pidetäänkin kontaktilajina. Siinä korostuu kuitenkin voiman sijasta taito. Etenevää pelaajaa saa estää, mutta tämä pitää tehdä häntä koskematta. Palloa kuljetetaan pomputtamalla ja syöttämällä oman joukkueen jäsenille.

Hidastempoinen ei tämä laji kuitenkaan ole, sillä päämääränä on saada pallo vastustajan koriin heittämällä se korirenkaan läpi. Peli pysyykin hyökkäävänä aikarajoitusten ja sekuntikellon avulla, sillä niillä rajoitetaan kunkin joukkueen ajallisia mahdollisuuksia muodostaa hyökkäys ja saada kori.

Suomen Koripalloliitto

Suomen Koripalloliitto on Suomen korkein koripalloilun liitto, joka kuuluu Kansainväliseen koripalloliitto FIBA:an. FIBA on lyhenne sanoista Fédération Internationale de Basketball. A-kirjain tulee sanasta ”amateur” eli amatööri, joka nykyisin ei ole enää käytössä, sillä liiton järjestämissä turnauksissa voivat tänä päivänä pelata myös ammattilaiset.

Suomen Koripalloliitto on myös FIBA Europen jäsen. FIBA Europe on yksi organisaation komissioista, joka vastaa muun muassa Koripallon EM-kisojen järjestämisestä sekä eritasoisista kansainvälisistä koripallosarjoista, kuten EuroChallenge-liigasta.

Suomessa pelataan koripalloa Suomen Koripalloliiton julkaisemien sääntöjen mukaisesti, ja ne taas tulevat kansainväliseltä kattojärjestö FIBA:lta. Koripalloa pelataan runsaasti myös suomalaisissa kouluissa, ja Koripalloliitto tarjoaakin sovelletut säännöt koulun liikuntatunneille. Suosittua on myös katukoripallo eli katukoris, jonka säännöt ovat hieman joustavammat.

Pelivälineet

Koripallossa ei paljoa pelivälineillä koreilla, sillä kyseessä on periaatteessa kaksi koria ja pallo sekä kenttä. Tämä tekee lajista suhteellisen helposti toteutettavan. Virallisten sääntöjen mukaan kaikkia näitä elementtejä koskevat kuitenkin tiukat säännöt.

Pallo ja sen kuljettaminen

Virallista koripallossa käytettävää palloa koskevat tiukat vaatimukset. Ensimmäisenä vaatimuksena on sen täydellinen pyöreys, joka saattaa kuulostaa itsestään selvältä, mutta ei sitä kuitenkaan ole. Jos pallo ei ole täydellisen pyöreä, se pomppii sattumanvaraisesti ja muuttaa tällä tavalla koko pelin luonnetta. Säännöissä on myös tarkasti määritelty, miten korkealla sen täytyy pompahtaa pudotettuna tietyltä korkeudelta.

Pallon tulee olla tehty nahasta, ja sen täytyy olla väriltään oranssi tai oranssin ja vaaleanruskean yhdistelmä. Lisäksi siinä pitää olla kokonumero selkeästi merkittynä. Miehet käyttävät koon 7 palloa sekä naiset ja juniorit koon 6 palloa. Pallojen pitää myös läpäistä lukuisia testejä, ennen kuin se voidaan hyväksyä viralliseksi pelivälineeksi.

Kuten aiemmin mainittiin, palloa kuljetetaan kentällä pomputtamalla sitä lattian kautta sekä syöttelemällä omien pelaajien kesken. Pallo käsissä ei saa kävellä tai juosta, sillä tästä liikkeestä seurauksena on askelrikkomus. Pelaaja voi käyttää kuitenkin toista jalkaansa tukijalkana ja ottaa toisella jalallaan askeleen tai askeleita mihin suuntaan hyvänsä, kunhan tukijalka pysyy maassa.

Jos tukijalka irtoaa maasta, on kyseessä askelrikkomus. Tukijalan muodostuminen on yksinkertaista. Jos pelaaja seisoo pallo käsissään molemmat jalat lattiassa ja liikuttaa jalkaansa, tulee toisesta, maassa pysyvästä jalasta tukijalka. Kuljettamaan lähdettäessä täytyy pallon ensin irrota kädestä, ennen kuin tukijalka saa nousta. Samaten syötössä tai koriinheitossa kummatkin jalat voivat irrota lattiasta, mutta pallon pitää irrota kädestä ennen jalkojen palaamista lattiaan.

Korit ja korin tekeminen

Korit sijaitsevat kummassakin päässä kenttää. Korin keskipisteen etäisyys päätyrajasta on määritelty millimetrin tarkkuudella, samoin kuin metallisen korirenkaan halkaisija ja myös korirenkaan sisähalkaisija. Kun koripallo keksittiin, käytettiin koreina luumukoreja. Niistä täytyi kuitenkin jonkun aina kiivetä hakemaan pallo takaisin peliin, joten nykyisin käytetään kätevämpää, korista roikkuvaa sukkaa, jonka läpi pallo putoaa sujuvasti takaisin kentälle. Korirenkaan takana on korilevy, joka on suorakulmion muotoinen.

Koripallossa maalit eli korit tehdään heittämällä palloa. Sen voi heittää suoraan koriin tai antaa kimmota takalevyn kautta koriin. Yleisiä heittotapoja ovat set-heitto sekä jump-heitto. Ensimmäisessä ei hypätä palloa heitettäessä, vaan pelaajan molemmat jalat pysyvät lattiassa. Jump-heitossa pelaaja hyppää heittäessään, ja pallon pitää irrota käsistä, kun jalat ovat ilmassa.

Eräs heittotavoista on lay-up-heitto, joka tehdään yleensä korin vierestä. Pallo lepää kämmenen päällä, ja yleistä on donkata eli hypätä ylöspäin ja heittää pallo painamalla suoraan alaspäin korisukan läpi. Nykyisin pelaajat kehittelevät omia donkkejaan (englanniksi slam dunk) ja taituroivat niillä. Alun perin donkkaaminen kuitenkin kiellettiin vuonna 1967, kun koripallolegenda Kareem Al-Jabbar sai donkkaustaidoillaan liian suuren edun.

Kenttä ja aikarajoitukset

Koripalloa pelataan kentällä, joka on useimmiten lakattua parkettia. Kansainvälinen koripalloliitto määrittelee sen suuruudeksi 28×15 metriä. NBA, joka on USA:n Kansallinen koripalloliitto ja täynnä huippujoukkueita, määrittelee koripallokentän mitoiksi 29,5×15,2 metriä.

Kenttä on jaettu eri alueisiin, jotka on merkitty kentälle selkeästi valkoisin viivoin. Näitä ovat keskiympyrä, keskiraja, sivurajat, vapaaheittoviivat, kolmen pisteen heittoalueen viiva sekä kolmen sekunnin viiva. Itse kolmen sekunnin alue on maalattu yksivärisellä maalilla, jotta se olisi mahdollisimman selkeä erottaa.

Koripallossa on runsaasti aikarajoituksia, ja yleisimmät niistä ovat muun muassa kolmen sekunnin sääntö sekä viiden sekunnin sääntö. Kolmen sekunnin sääntö koskee kolmen sekunnin aluetta, joka sijaitsee korin alla ja sen läheisyydessä. Tällä alueella saa vastapuolen pelaaja olla vain kolme sekuntia kerrallaan, eli pallo täytyy yrittää saada koriin suhteellisen nopeassa tahdissa.

Viisi sekuntia taas on se aika, jonka pelaaja saa pitää palloa käsissään. Myös hyökkäämiseen liittyvät tarkat aikarajoitukset, sillä joukkueella on vain 24 sekuntia aikaa yrittää saada kori otettuaan pallon haltuunsa sekä tuoda pallo etukentälle keskirajan yli kahdeksassa sekunnissa.

Koripallon pelipaikat

Kummallakin joukkueella on kentällä viisi pelaajaa, ja he saattavat pelata useaakin pelipaikkaa ottelun aikana. Pelipaikat jaetaan takakentän ja etukentän pelipaikkoihin.

Takakentällä on pelintekijä, joka tuo pallon hyökkäystilanteessa etukentälle ja kommunikoi hyökkäyskuvion muulle joukkueelle. Toinen takakentän pelipaikka on heittävä takamies, jonka tehtävänä on korinteko. Sekä pelintekijän että heittävän takamiehen tärkein ominaisuus on yleensä nopeus.

Etukentällä pelaavat pieni laitahyökkääjä, iso laitahyökkääjä sekä sentteri. Sentteri on yleensä joukkueen pisin pelaaja, ja hänen tehtäviinsä kuuluu pisteiden tekemisen lisäksi vastustajan torjunta sekä levypallopeli.

Koripallo peliaika

Kansainväliset säännöt määrittelevät koripallo-ottelun pituudeksi neljä 10 minuutin erää sekä niiden välissä on kolme taukoa, jotka ovat pituuksiltaan 2 minuuttia, 15 minuuttia sekä 2 minuuttia. NBA:ssa eriä on neljä, mutta ne ovat 12 minuutin mittaisia. Koripallopeli ei voi päättyä tasan, vaan tasan päättyneen neljännen erän jälkeen pelataan viiden minuutin jatkoeriä, kunnes voittaja selviää.

Kaikkine tarkkoine aikarajoituksineen sekä kosketus- ja askelsääntöineen koripallo saattaa muistuttaa tiukasti säänneltyä tanssia, ja tätä kaikkea kontrolloimaan tarvitaankin ulkopuolinen henkilö, erotuomari. Koripallossa erotuomarin tärkeimpiä työvälineitä ovat käsimerkit sekä pilli, jonka vihellys kuuluu pallon pomputtamisen läpi.

Pelin aloittaminen

Ensimmäinen erä aloitetaan keskiympyrästä ylös heitolla. Keskiympyrässä on vastakkain kummankin joukkueen pelaaja, ja tämän asetelman jälkeen erotuomari heittää pallon suoraan ylöspäin. Kumpikin pelaaja yrittää koskettaa palloa ja saada sen joukkueensa haltuun. Muut erät alkavat sisään heitolla. Jotta ottelu voi alkaa, täytyy kummankin joukkueen kaikki viisi pelaajaa olla kentällä. On kuitenkin hyvä huomioida, että koreja eli hyökkäyssuuntaa vaihdetaan erien välillä.

Editor's choice